Luulin kaiken olevan unta vielä, kun aamulla katselin ikkunasta ulos. Lumi oli vallannut pihan, piilottanut ruskehtavat lehdet, jotka eilen vielä makoilivat maassa odottaen haravoitsijaa. Tänään kumminkin lumi oli päättänyt valkaista maan ja luoda lisää valoa päivään. Mutta kun katselin pidempään, huomasin, kuinka tuuli tuiversi ja yritti heittää lunta valleiksi, kuin jokaisella olisi oma rajamuurinsa. Laskin katseeni käsiini, käsistäni vartalolleni, ja uppouduin mietteisiini.
Tunteja myöhemmin huomasin olevani keskellä ihmispaljoutta, heitä oli joka puolellani.Olin piiritettynä erilaisilla äänillä, yskähdyksillä, naurahduksilla ja jostain jopa kuului kenkien kopse. Tuntui kuin olisin kadonnut hetkeksi totaalisesti, koska en muistanut kuinka olin päätynyt tähän tilanteeseen. Mutta tiesin että halusin tilanteesta pian pois, ennen kuin näin tapahtuisi uudelleen.
Kun kuljin tuulen tuiverruksen ja lumisten raippojen piiskaamana eteenpäin, Mieleeni putkahteli erilaisia ajatuksia ja toiveita. Mutta niin moni asia oli toiveissakin niin kaukana. Ajatuspurkauksien jälkeen tunsin vain, kuinka jalkani olivat kohmeessa, sormenikaan eivät enää tahtoneet totella minua. Jatkoi silti matkaani, kuin eksynyt linnunpoikanen.
Nyt kun istun hiljaa ja katselen liikkuvaa maisemaa, tiedän että haluan nähdä enemmän, haluan kokea enemmän. Mutta tuo piiskaava tuuli ja lumi, ovat vain hetken hidasteita, Joten laske hitaasti kymmeneen ja huomaat että kaikki oli unta. Koko matkani tähän hetkeen asti, olimme vain kävelleet pitkin utuisia unikuvia.
"~Olet lapsonen pienoinen, jonka haavekuvat ovat kuin unta, et tunne tätä elämää. Olet kuin pieni untavapeitteinen, jonka ensi siiven räpäykset ovat huomaamattomia. Odota rauhassa, sinä kasvat ja vartut, odota aikaasi, jolloin valkoinen hohde peittää sinutkin."
~Hamashi~
Upea unikuva
VastaaPoistaHetki elämää, sanoilla kuorrutettuna.
Kiitos :)
Poista