Lue kirjoitus seinästä, katsele ympärillesi, huomaat olevasi kirjoitettujen seinien sisällä. Olet yksin lehtien välissä, tekstiin kiedottuna. Jokainen sana kietoutuu kehoosi kuin käärme, olet ansassa. Tekstit kauneimmatkin peittävät ihosi siloisen, muste tahrii siniset silmäsikin.Olet kiedottuna sanoihin, riimeihin ja lyyrikoihin. Olet vain häpäisty nainen, joka ei uskonut mitä kerrottiin.
Tuntematonkin, voi viedä kaiken mukanaan. Vain vilkaisu, vain syövereihin putoaminen. Yritä kiivetä, yritä kavuta takaisin maan pinnalle. Edes vuoksi itsesi, vuoksi tuntemattoman maailman. Älä jää, älä unohda missä olet. Muista sade, muista meri, muista kuiskaus, muista kosketus.
Unholan porteilla eksyneena, kolmipäisen hurtan edessä pelokkaana, ei ollut vastassa Hades, ei ollut vastassa Tuonelan joen vartija.. Vain nuo kuusi punaista kiiluvaa silmää, vihaisesti tuijottaen. Anna minun jäädä, annathan? Kuin salaman iskusta, tunsin kuolevani. Mutta silti kaikki tuntui vain uusiutuvan, kaikki kehon osani, jotka olin menettänyt, kasvoivat takaisin...
kiedottuna kultaiseen lankaan, hiuksista punottuun. Odottaen tuulta, myrskyä, hyökyaaltoa, joka veisi merenpohjaan. Kaadettuna maahan, potkittuna mustelmille. Muistatko illan, jolloin olit onnellinen? Nouse ylös, vaikka verta yskivänä. Olet parempi kuin nuo, mutta älä kadota itseäsi. Olet tässä ja nyt.
Kanna ruusua varojen, mustat hiuksesi letitä, odota niin kiedomme ruusut lettien väliin. Olethan prinsessamme, muistathan sen. Hääpukuunkin sinut taiomme jos niin haluat, mutta älä häviä tätä peliä. Olet vain nappula ja tiedät sen, mutta muistatko sitä? Olet meille sen velkaa, pidä kiinni.
Raikas ilma piirittää kehosi, anna sen syleillä, nauti. Muista aurinko, muista meri, muista synnyin kotisi. Olet neito meren vaahtojen, olet se joka kantoi meidät, olet se joka pelastaa lailla enkelin. Kiedo sormesi ympärille naru, muistutukseksi menneestä, muistutukseksi tästä hetkestä. Olet kuun säteiden valaisema, muistathan sen?
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Piilotettu totuus
Vesi valuu hiuksiani pitkin hartijoilleni, hartijoiltani rinnoille ja käsivarsille. Juokseva vesi, kilpailee saippuan kanssa lattiaa kohti. Tunnen lämmön, tunnen rentouden virtaavan kehooni. Vesi tuo kaunis elementti, jota rakastan, sielun puhdistajani. Vapauden tunteen tuoja, tunteiden lievittäjä.
Miksi kutsuit minua jälleen yö, olet viittani kylmään pimeyteen. Lämmität ja pidät huolen että valehtelen itselleni enemmän. Kadoten tähtivöiden alle, kuutamon kajon varjoon. Laskeudun polvilleni, edessäni vain pieni lyhty kynttilä sisällä palaen. Ei ollut muita, ei ketään häiritsemässä, mutta sitäkin vaikeampi kohdata peilikuva lyhdyn lasissa.
Mille kohtaa katua pysähtyisin, ilman että joku törmäisi, joku koskisi tai puhuisi. Onko paikkaa jonne karata ajatuksien kanssa, pakosalle maailmalta. Kadota, kadota ja hukuttautua itselleen. Ilman vuosien kuluttamaa ihoa, vuosien tuomia ryppyjä.
"Käden jälki vain ikkunassa, kämmenen painauma. Huulipunan tuhrima vesilasi, hipaisu vain. Kosketukia, sanoja, lyöntejä, huutoja..
Lapsuuden kesäpäivät, vanhuuden höperyydet, paluu takaisin menneisyyteen.
Leikkivänä, kadotettuna..."
Kaukana kaikuu, kutsu menneisyyteen, edessä taas käsi ojentuu viemään tulevaisuuteen. Tunne myrskyjen läpi vaeltamista, yksin, yhdessä, erikseen. Vuosi vuodelta askel painavampi, sana kevyempi. Valheita, valheita ja valheita.. Mitä muuta itsellesi olet syöttänyt. Ruokaakaan tuskin nähnyt, valehdellut vain itsellesi kaikesta. Mikä on totuus? Onko sellaista enää nuiden sinisten silmien takana, jotka on aikoinaan verhottu piiloon...
Laske alas, laske ne kuoppaan, piilota. Hiekkaa päälle, kivi merkiksi. Piilotettu kirje, kirje itsellesi, tulevaisuutta varten.. Et muista sitä enää vuosien päästä, mutta ehkä vielä jonain päivänä löydät sen mitä olet etsinyt.
Mitä rakastat, mitä, ketä, milloin ja missäkin? Olen korttipakan hertta kuningatar, joka on piiritetty muiden korttien ympäröimänä. Ei ole samaa valtaa kuin Ihmemaassa, vaan alistettuna ja vangittuna omien telkien taa. Piilotettuna totuuden tuulilta, usvametsäkin kirkkaampi kuin totuus haudan takana.
Sekoita pakkaa... sekoita, heitä ilmaan, anna leijailla eri puolille lattiaa... Ne ovat yhtä sekaisin kuin minä....
Miksi kutsuit minua jälleen yö, olet viittani kylmään pimeyteen. Lämmität ja pidät huolen että valehtelen itselleni enemmän. Kadoten tähtivöiden alle, kuutamon kajon varjoon. Laskeudun polvilleni, edessäni vain pieni lyhty kynttilä sisällä palaen. Ei ollut muita, ei ketään häiritsemässä, mutta sitäkin vaikeampi kohdata peilikuva lyhdyn lasissa.
Mille kohtaa katua pysähtyisin, ilman että joku törmäisi, joku koskisi tai puhuisi. Onko paikkaa jonne karata ajatuksien kanssa, pakosalle maailmalta. Kadota, kadota ja hukuttautua itselleen. Ilman vuosien kuluttamaa ihoa, vuosien tuomia ryppyjä.
"Käden jälki vain ikkunassa, kämmenen painauma. Huulipunan tuhrima vesilasi, hipaisu vain. Kosketukia, sanoja, lyöntejä, huutoja..
Lapsuuden kesäpäivät, vanhuuden höperyydet, paluu takaisin menneisyyteen.
Leikkivänä, kadotettuna..."
Kaukana kaikuu, kutsu menneisyyteen, edessä taas käsi ojentuu viemään tulevaisuuteen. Tunne myrskyjen läpi vaeltamista, yksin, yhdessä, erikseen. Vuosi vuodelta askel painavampi, sana kevyempi. Valheita, valheita ja valheita.. Mitä muuta itsellesi olet syöttänyt. Ruokaakaan tuskin nähnyt, valehdellut vain itsellesi kaikesta. Mikä on totuus? Onko sellaista enää nuiden sinisten silmien takana, jotka on aikoinaan verhottu piiloon...
Laske alas, laske ne kuoppaan, piilota. Hiekkaa päälle, kivi merkiksi. Piilotettu kirje, kirje itsellesi, tulevaisuutta varten.. Et muista sitä enää vuosien päästä, mutta ehkä vielä jonain päivänä löydät sen mitä olet etsinyt.
Mitä rakastat, mitä, ketä, milloin ja missäkin? Olen korttipakan hertta kuningatar, joka on piiritetty muiden korttien ympäröimänä. Ei ole samaa valtaa kuin Ihmemaassa, vaan alistettuna ja vangittuna omien telkien taa. Piilotettuna totuuden tuulilta, usvametsäkin kirkkaampi kuin totuus haudan takana.
Sekoita pakkaa... sekoita, heitä ilmaan, anna leijailla eri puolille lattiaa... Ne ovat yhtä sekaisin kuin minä....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)