Viiman vietävänä

"Ihastuin... ihastuin jälleen.. jälleen kerran."

En ole varma mikä se tunne on kun maailma velloo vain ympärilläni, repien jokaiseen suuntaan kuin tuuliviiri myrskyssä. Välillä mietin olenko olemassakaan, vai olenko lehti viiman vietävänä. Jos olen vain lehti, toivon että tämä on tie seikkailuun, joka vain jatkuu ja jatkuu. En halua kokea enää niitä tunteita, jotka syövät ihmistä sisältä, mutta kukaan ei voi vältellä niitä sirpaleita.

Rakastan tätä tunnetta ehkä enemmän kuin mitään muuta. Se tuntuu joka kerta uudelta mutta silti niin samalta. Se on seikkailu jota kaipaa enemmän kuin muuta, seikkailu joka voi olla alku jollekkin suurelle, tai alku jollekkin mikä päättyy nopeasti.

Kerrankin tunnen oloni erilaiseksi, erilaiseksi kuin vuosiin...

"Olenko rakastumassa? Vai oletko saanut jo kiedottua minut seittiisi?"

Yhä uudelleen kaadun samaan vanhaan ansaan, tuo ansa on loppuun kulutettu, yhtä kulutettu kuin sydämeni. Toivon että jonain päivänä, joku.. tulisi ja korjaisi minut täältä pois. Haluan löytää tämän pelastajan, ihastua, rakastua ja elää nauttien jokaisesta hetkestä.

Viima kuljettaa minua enemmän kuin koskaan ennen. Tunnen oloni vapaaksi kahleistani. Olen viimein lintu, joka tuntee tuulen siipiensä alla, etsien uusia seikkailuja.

"Ei.. en ihastunut.. rakastuin suoraan.."

~Hanashi~

Huutoja jostain kaukaa

"Huudan, huudan vihasta..
Huudan vihasta että rakkaudesta..
Huudan hulluudestani, vankilastani."

Olen tunteeton joitakin asioita kohtaan, ne eivät saa minua tuntemaan mitään,
ei yhtään mitään. Ne asiat ovat vain, ne lipuvat edessäni niin kuin jäiset lautat..
Ne lipuvat yhä kauemmaksi ulapalle, josta ne eivät enää koskaan palaa muuta kuin pisaroina.

Monet asiat laittavat miettimään, että miksi teemme niin, miksi olemme täällä, onko meillä jokaisella oma tehtävä tässä likaisessa planeetassa. Meille jokaiselle luotiin tunteet, meille jokaiselle taottiin luonne, mutta silti taistelemme toisiamme että itseämme vastaan.

"Vuodet ovat vaikeita, vuodet ovat synkkiä.
Vuodet tulevat ja menevät,
ja ennen kuin huomaammekaan, ne ovat poissa.
Poissa yhtä nopeasti kuin saapuivatkin."

Mutta jokaisen taistelun jälkeen olemme häviöllä, olemme löytäneet haasteen. Tuo haaste on me itse, me jotka loimme toisemme ja me jotka teimme roolimallit. Nuo houkuttelevat ja seksikkäät seireenit, ovat vietelleet monien mieliä jo vuosi kymmenten ajan. He ovat kuin muusia, mutta vain loppu on tuhaisampi. Meistä tuskin kukaan ei tule välttymään tuolta suloisen makealta myrkyltä.

"En huuda enää, olen kuollut...
Olen kuollut sisältä niin kuin moni muukin.
Me hengitämme, muttemme liiku.
Me hengitämme, muttemme puhu.
Löydettyämme rauhan itsestämme."




~Hanashi~