Kuinka vaikea on kävellä käsi kädessä, kaposta tietä kolmen ihmisen voimin. Kukaan ei halua tippua, kukaan ei halua lähteä tästä leikistä pois. Pakko kävellä, pakko jatkaa matkaa, ettei maa sorru kenenkään alta. Itse kävelen tien leveintä kohtaa, te kaksi kuljette tien reunoja pitkin, molempien alla maa murtuu pala kerrallaan. Minun olisi tarkoitus pelastaa toinen teistä, tai heittää teidät molemmat ulos tästä pelistä.
Jaan kortteja pöydälle, jaan ne oikein päin, kaksi sinulle, kaksi hänelle.. "Hit me", yhteistulos nousee 19, katsot korttejasi pieni virne kasvoillasi.. Olet varma voitostasi, vilkuilet vastustajaa, hän nostaa kortin myös ja saa luvuksi myös 19. Hikipisara nousee otsallesi ja alat hermostuneesti, vilkuilla minua. Jakajana heitän omat kortit pöytään, tuijotan hertta vitosta ja pata seiskaa. He molemmat seuraavat minua, jaan uuden kortin itselleni ruutu kuningas. "Yli" mutisen hiljaa huulieni välistä ja vilkaisen heitä.. He virnuilevat mutta edelleen tilanne on epäselvä, molemmat voittaa muttei kumminkaan..
Tämä ympyrä ei aukea, ei muuta muotoa, vaan jatkuu ja jatkuu. Seison tämän kaiken keskellä, yksin. Olen turhautunut ja ahistunut, kaipaan apua. En löydä tietä ulos umpikujasta, enkä valoa labyrintistä. Olen lintu suljettuna lasiseen häkkiin, siivistä leikattu sulat lyhyiksi, etten voi nousta edes lentoon. En voi kaartaa edes häkin kattoa ja katsoa alas kylmään häkin lattiaan. Vaan minä kävelen paljain jaloin tuolla metallisella pohjalla, ja yöt yritän paleltumatta nukkua, turhaan.. En ole nukkunut vuosiin, en tuhansiin. Odotin vain pelastajaa, häntä jolla olisi avain häkkiin ja vapauteeni. Odotin häntä, joka korjaisi siipeni ja nostaisi minut lentoon.
"Keijukainenkin muuttui ruumiiksi, kauniit hepeneet päällään. Ei enää ollut aurinkoa, ei kukkia, ei sadetta. Kaikki keijujen valssit olivat vetäneet viimeisen henkäyksen pakkasyönä. Tuo pieni mytty, lyhistynyt ruumis, makaa kylmettyneenä kaivon pohjalla. Olivat siiveet revenneet, samalla kun sydän lämpöinen kylmetettiin. ja rakastuneena viikatemieheen, hän unohti auringon säteet, ne ainoat jotka hänen hengen olisivat säästäneet, tuolta kalsealta kohtalolta."
~Hanashi~
"olenko vain lapsi ilman sateenvarjoa, vai miksi kaikki kyyneleet vuotavat silmistäni?"
~Hanna Niemi aka Hanashi
