Lue kirjoitus seinästä, katsele ympärillesi, huomaat olevasi kirjoitettujen seinien sisällä. Olet yksin lehtien välissä, tekstiin kiedottuna. Jokainen sana kietoutuu kehoosi kuin käärme, olet ansassa. Tekstit kauneimmatkin peittävät ihosi siloisen, muste tahrii siniset silmäsikin.Olet kiedottuna sanoihin, riimeihin ja lyyrikoihin. Olet vain häpäisty nainen, joka ei uskonut mitä kerrottiin.
Tuntematonkin, voi viedä kaiken mukanaan. Vain vilkaisu, vain syövereihin putoaminen. Yritä kiivetä, yritä kavuta takaisin maan pinnalle. Edes vuoksi itsesi, vuoksi tuntemattoman maailman. Älä jää, älä unohda missä olet. Muista sade, muista meri, muista kuiskaus, muista kosketus.
Unholan porteilla eksyneena, kolmipäisen hurtan edessä pelokkaana, ei ollut vastassa Hades, ei ollut vastassa Tuonelan joen vartija.. Vain nuo kuusi punaista kiiluvaa silmää, vihaisesti tuijottaen. Anna minun jäädä, annathan? Kuin salaman iskusta, tunsin kuolevani. Mutta silti kaikki tuntui vain uusiutuvan, kaikki kehon osani, jotka olin menettänyt, kasvoivat takaisin...
kiedottuna kultaiseen lankaan, hiuksista punottuun. Odottaen tuulta, myrskyä, hyökyaaltoa, joka veisi merenpohjaan. Kaadettuna maahan, potkittuna mustelmille. Muistatko illan, jolloin olit onnellinen? Nouse ylös, vaikka verta yskivänä. Olet parempi kuin nuo, mutta älä kadota itseäsi. Olet tässä ja nyt.
Kanna ruusua varojen, mustat hiuksesi letitä, odota niin kiedomme ruusut lettien väliin. Olethan prinsessamme, muistathan sen. Hääpukuunkin sinut taiomme jos niin haluat, mutta älä häviä tätä peliä. Olet vain nappula ja tiedät sen, mutta muistatko sitä? Olet meille sen velkaa, pidä kiinni.
Raikas ilma piirittää kehosi, anna sen syleillä, nauti. Muista aurinko, muista meri, muista synnyin kotisi. Olet neito meren vaahtojen, olet se joka kantoi meidät, olet se joka pelastaa lailla enkelin. Kiedo sormesi ympärille naru, muistutukseksi menneestä, muistutukseksi tästä hetkestä. Olet kuun säteiden valaisema, muistathan sen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti