Vesi valuu hiuksiani pitkin hartijoilleni, hartijoiltani rinnoille ja käsivarsille. Juokseva vesi, kilpailee saippuan kanssa lattiaa kohti. Tunnen lämmön, tunnen rentouden virtaavan kehooni. Vesi tuo kaunis elementti, jota rakastan, sielun puhdistajani. Vapauden tunteen tuoja, tunteiden lievittäjä.
Miksi kutsuit minua jälleen yö, olet viittani kylmään pimeyteen. Lämmität ja pidät huolen että valehtelen itselleni enemmän. Kadoten tähtivöiden alle, kuutamon kajon varjoon. Laskeudun polvilleni, edessäni vain pieni lyhty kynttilä sisällä palaen. Ei ollut muita, ei ketään häiritsemässä, mutta sitäkin vaikeampi kohdata peilikuva lyhdyn lasissa.
Mille kohtaa katua pysähtyisin, ilman että joku törmäisi, joku koskisi tai puhuisi. Onko paikkaa jonne karata ajatuksien kanssa, pakosalle maailmalta. Kadota, kadota ja hukuttautua itselleen. Ilman vuosien kuluttamaa ihoa, vuosien tuomia ryppyjä.
"Käden jälki vain ikkunassa, kämmenen painauma. Huulipunan tuhrima vesilasi, hipaisu vain. Kosketukia, sanoja, lyöntejä, huutoja..
Lapsuuden kesäpäivät, vanhuuden höperyydet, paluu takaisin menneisyyteen.
Leikkivänä, kadotettuna..."
Kaukana kaikuu, kutsu menneisyyteen, edessä taas käsi ojentuu viemään tulevaisuuteen. Tunne myrskyjen läpi vaeltamista, yksin, yhdessä, erikseen. Vuosi vuodelta askel painavampi, sana kevyempi. Valheita, valheita ja valheita.. Mitä muuta itsellesi olet syöttänyt. Ruokaakaan tuskin nähnyt, valehdellut vain itsellesi kaikesta. Mikä on totuus? Onko sellaista enää nuiden sinisten silmien takana, jotka on aikoinaan verhottu piiloon...
Laske alas, laske ne kuoppaan, piilota. Hiekkaa päälle, kivi merkiksi. Piilotettu kirje, kirje itsellesi, tulevaisuutta varten.. Et muista sitä enää vuosien päästä, mutta ehkä vielä jonain päivänä löydät sen mitä olet etsinyt.
Mitä rakastat, mitä, ketä, milloin ja missäkin? Olen korttipakan hertta kuningatar, joka on piiritetty muiden korttien ympäröimänä. Ei ole samaa valtaa kuin Ihmemaassa, vaan alistettuna ja vangittuna omien telkien taa. Piilotettuna totuuden tuulilta, usvametsäkin kirkkaampi kuin totuus haudan takana.
Sekoita pakkaa... sekoita, heitä ilmaan, anna leijailla eri puolille lattiaa... Ne ovat yhtä sekaisin kuin minä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti