Olen painolastina muille, hirttosolmukin liian löysällä, ei murtunu niska, ei henki loppunu.
Olenko joskus onnistunut jossain, tuntuu niin väärältä.
Miksi joudun taakkana muille olemaan, vaikka he pääsisivät helpommallakin.
Stressi mittari kohoaa, tiputa kivi vesiastiaani, pöydälle valuu ylimääräinen.
Kertokaa syy miksi jaksaa, miksi taivalta tätä jatkaa.
"Rakkaiden!"
Ken jaksaisi ikuista taakkaa kantaa, murheen ryyninä pellossa kasvaa..
Kuka nostaisi pois peitteestä, veisi turvaan, pois jaloista.
Itken ikävää, itken surua, itken painolastia selässäni.
On kuin ruoska nuolisi selkäni lihan esille, kuin tuska haluaisi minun jatkavan.
Kerro minulle miksi olen täällä vielä?
"Perheen ja ystävien, sinun rakkaittesi vuoksi"
Peitätkää minut mieluummin multaan, maatumaan pois.
En halua olla kissanpentu säkissä, joka hukutetaan hitaasti.
Kaivakaa minulle peti, peti kylmään maahan, kinosten alle.
Voimani uupuvat, olen yksin.
"Ei, et ole yksin."
Auttakaa auttakaa minut pois tästä maailmasta, olen voimaton.
Antakaa anteeksi tekoni ja unohtaka minut.
En ollut teitä varten, en ollut elämää varten.
Haluan ikuiseen lepoon ilman huolia.
Unohtakaa minut.
"Kyllä sinä jaksat, enkelini."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti