Laivan lailla keinun kaukana ulapalla, tunteeni pinnassa, voimakkaina tyrskyinä. Keinun kannella edes takaisin tynnyreiden kanssa, purjeet repsottavat, väsymys vie jalkani alta yhä uudelleen ja uudelleen. Musta purje on nostettu laivamme mastoon, kynttilä sytyttetty viimeiseen ehjään lyhtyyn. Miksi vaivaudumme kulkemaan tätä matkaa? Kohtaloko on päättänyt tämän näin? Yhtäläisyyksiä laskuissa, tarinoissamme. Näemme yhdessä tuon viimeisen lyhdyn, kävelemme sitä kohti, huomaamatta toisiamme. Hypnoosissa tuijotamme tuota kaunista pientä liekkiä, joka antaa toivon tälle myrskylle. Käännymme katsomaan toisiamme ja siniset silmämme kohtaavat ja tuovat pienen hymyn kasvoillemme, tiedämme molemmat ettemme ole yksin. Olemme tässä, yhdessä. Kaikkien myrskyjen ja viimojen keskellä, toistemme rinnalla. Pysythän siinä?
Kuuntelen niitä samoja sävelmiä, joita yhdessä kuunneltiin. yhä odotan ja odotan sit päivää kun olet vapaa vankilastasi. Vielä monia päiviä, vielä enemmän tunteja. Voisitko ja vapautua, palata takaisin luokseni? Rakkaani, tulethan pian? Nämä sanat haluaisin kirjoittaa sinulle joka päivä kirjeisiin, joita en uskalla lähettää. Kirjeisiin joissa haluaisin kertoa kaikki salaisuuteni sinua kohtaan. Kuinka rakastan ja välitän, kuinka kaipaan sinua iltaisin, öisin, aamuisin ja päivisin. Kumpa vielä joskus.. Upotan joka ilta päävi tyynyysi ja toivon että se olisi olkapääsi. Olkapääsi joka tuntuu turvalliselta. Tai rintakehäsi, josta kuulen rauhallisen sydämesi sykkeen. Tiedän olevani heikko, mutta nämä tunteet valtaavat lämmöllä minut.
Moulin Rouge - Come what may
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti