Posliininen nukke

"Bang bang... sait osuman.. bang bang.. olet kuollut."

Tätä me leikeimme lapsena aina, ei ollut muita kuin tämä pieni porukka, leikeimme, juoksimme karkuun ja ammuimme. Pyssyt olivat puusta, kenellä minkäkilainen risu tai oksa. Ei sillä ollut merkitystä, sillä oli vain merkitystä, että kun sait osuman jähmetyit ja kun kuolit kaaduit maahan.. Ja leikki jatkui ja jatkui.. kaikilla oli hauskaa, kunnes joku kompastui ja jalasta valui veri.. Pyssyt heitettiin maahan ja kerännyttiin kaatuneen luokse. Mitä pahaa me olimme tehneet, jotta ansaitsimme tällaisen paikan maailmasta? Yksikään meistä ei koskaan voisi tarttua aseeseen ja ampua toista ihmistä..

Se oli sama kuin olisin juossut lumisateessa, en nähnyt eteeni. törmäilin vain kaikkeen mikä eteeni osui.. Aurauskepit, liikennemerkit, postilaatikot, kaikki mitä tien laidassa voi vain olla, osuivat juuri minun eteeni. Hernerokka sumu... se oli este sinun ja minun välillä..

Kaksi plus yksi, ei ole me.. Se on yksi liikaa. Niinkö meidät halusit nähdä, kolme yhdessä, vaikka tiesit etten sitä koskaan sietäisi. Halusin olla vain numero yksi, olla tien viitta kohti yhteista tietä. Mutta olin vain roska tien poskessa, heitettynä pois. Nostit minut ylös, mutta keräsit heidät muutkin. En ollut ainoasi. Enkä ollu enää ainoa nainen, niin kuin lapsuus leikeissä. Olin aina ainoa tyttö useamman pojan leikeissä. Nyt olin yksi nainen muitten naisten joukossa.

Olin shakkinappula, sotilas, muiden sotilaitten tavoin.. Vaarassa aina kaatua ja tulla syödyksi, tai tulla syötiksi..En voi olla varma olenko oikeasti edes olemassa, vai olenko nukke, jota ylhäältä päin ohjaillaan kuin mitäkin pahaista. Se selittäisi tekoni, tapani ja kaiken..

"Nauhat kämmeniisi ommeltiin, jalkapöytäänkin kiinnitettiin. Hartioihinkin ommeltiin.. Mitä sitä turhaan karkuun päästää, kun voi nukkena käyttää ja rahaa säästää...Tunne tila tämä vain jatkuu, samalla kun arvet rupeentuu. Ei kannata nauhat, ei silkkisetkään. Tiputtavat alas, posliini nuken särkien."



~Hanashi~