Majakan kajo

KUn et enää tunne kosketusta etkä katseita. Kun et enää huomaa vaikka kuinka, joku koputtaa selkääsi. Olet kadonnut jo jonnekkin kauas tästä maailmasta. Tästä ns. todellisuudesta, jota tulemme aina elämään. Mikä on totta, mikä valhetta. Kenestä tulee mitäkin vai tuleeko kenestäkään mitään. Yksi yhtena vai kaksi kolmena? Järjen käyttö katoaa, samalla tavalla kuin hiukkaset tuuleen. Onko millään enää merkitystä?

Kaikki tämä jonka vuoksi jokainen meistä taistelee eri syistä, eri lähtökohdista ja eri unelmien takia. Mitä me olemme horjuttamaan toisten unelmia tai haaveita. Meillä jokaisella on omat syymme, joista pidämme kiinni vaikka oman henkemme kaupalla. Monet meistä taistelee rakkaudesta, monet meistä taistelee rodustamme ja monet taistelevat vain turhuudesta ja huvista. Kuka oikeasti on oikeassa ja kuka väärässä?

Milloin olet viimeksi nauttinut jokaisesta päivästä, jokaisesta pirun päivästä joka sinun eteesi on astunut? Niimpä niin.. Itse yritän hymyillä, yritän nauttia ja yritän löytää kaikesta jotain hyvää ja nauttimisen arvoista. En vain vieläkään tiedä kuinka fiksua se on? Tulenko joka kerta vain satuttamaan itseni toisten ihmisten ja rakkaiden vuoksi? Ehkä.. Mutta se on osittain minulle kunnia, osittain suurin menetys..

Olen aina ollut se outo lintu, se joka on sulautunut varjoihin ja yrittänyt olla poissa jaloista. Ihminen josta kaikki näytti niin vaikealta ja turhauttavalta. Ihminen joka katosi toisten selkien taakse ilman suurtakaan ongelmaa. Mutta nykyään yritän nousta takaisin jaloilleni, samalla nostaa itseni siivilleni, jotka ompelin uudelleen selkääni. Se voima joka minuun upotettiin uudelleen, on nyt se voima jonka avulla revityt siipeni kantavat minut korkeammalle kuin koskaan ennen.

Tunnen että sisälläni loistava valo ei ole vielä täysin muserrettu, sisälläni loistaa majakka. Tosin tuo majakka on karikkojen keskellä, keskellä suurta pimeyttä ja myrskyävää merta. Mutta silti tiedän että sinne on mahdollista selviytyä, joko karikkojen kautta tai suojaista poukamaa pitkin lasku veden aikaan.

"Elämmekö vain lainattua elämää vai kirjoitettua tarinaa?"


~Hanashi~