"Huudan, huudan vihasta..
Huudan vihasta että rakkaudesta..
Huudan hulluudestani, vankilastani."
Olen tunteeton joitakin asioita kohtaan, ne eivät saa minua tuntemaan mitään,
ei yhtään mitään. Ne asiat ovat vain, ne lipuvat edessäni niin kuin jäiset lautat..
Ne lipuvat yhä kauemmaksi ulapalle, josta ne eivät enää koskaan palaa muuta kuin pisaroina.
Monet asiat laittavat miettimään, että miksi teemme niin, miksi olemme täällä, onko meillä jokaisella oma tehtävä tässä likaisessa planeetassa. Meille jokaiselle luotiin tunteet, meille jokaiselle taottiin luonne, mutta silti taistelemme toisiamme että itseämme vastaan.
"Vuodet ovat vaikeita, vuodet ovat synkkiä.
Vuodet tulevat ja menevät,
ja ennen kuin huomaammekaan, ne ovat poissa.
Poissa yhtä nopeasti kuin saapuivatkin."
Mutta jokaisen taistelun jälkeen olemme häviöllä, olemme löytäneet haasteen. Tuo haaste on me itse, me jotka loimme toisemme ja me jotka teimme roolimallit. Nuo houkuttelevat ja seksikkäät seireenit, ovat vietelleet monien mieliä jo vuosi kymmenten ajan. He ovat kuin muusia, mutta vain loppu on tuhaisampi. Meistä tuskin kukaan ei tule välttymään tuolta suloisen makealta myrkyltä.
"En huuda enää, olen kuollut...
Olen kuollut sisältä niin kuin moni muukin.
Me hengitämme, muttemme liiku.
Me hengitämme, muttemme puhu.
Löydettyämme rauhan itsestämme."
~Hanashi~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti