Kuun kastamat

Kuljin tietä synkintä, tietämättä mitä edessä, tietämättä ketkä ovat odottamassa. Tietämättä edes kuka olen.. Mutta tänään.. aurinko loistaa kirkkaammin valaisten kasvoni. Valaisten  taivaan. Valaisten metsän tämän synkimmänkin. En uskonut näin käyvän mutta mitä toivoa olisi voinut, kasvoin missä milloinkin. Olin joko suossa tai ojassa. En uskaltanut toivoa, en uskoltanut edes suutani avata. Enää kuun kaunotarta odotan, joka taikansa tekee ja sitoo meidät yhteen.

"Kuun säteet lankeavat pilviverhojen päälle, laskeutujen sateena maahan, kastaen maan uudelleen, niin kuin se olisi vasta syntynyt. Nuo pisarat ovat ompeleita, jotka korjaavat särkynyttä, parantavat ja sitovat kaiken umpeen. Jättäen arpensa mieleen."

Kerroit tarinoita kahdesta rakastavasta, kahdesta kauniista, kahdesta eksyneestä. Joittenka vuoksi kuka vain olisi tehnyt mitä vain. Nämä kaksi olivat aina erillään, nämä kaksi eivät olleet koskaan tavanneet. Olitko unohtanut sanan rakastavaiset, et edes maininnut myöhemmin siittä. Pelkäsitkö että katoan, jos puhut rakkaudesta? Voi sinua, älä huoli olen täällä. Kyllä, olen täällä. En katoa en häviä, en ole kummitus, en ole lähtemässä, en ole kulkuri. Jos pidät huolen minusta, pidän huolen meistä kanssasi. Mutta jos päästät minut leijana tuulen mukaan, olen varma että katoan. Se on ainoa keino hävittää minut elämästäsi.

"Unten valtakunnassakaan ei nukuta ikuisesti, vuosi tai kaksi, ehkä satoja, mutta kerran heräsi Ruusunenkin, miksei valtakuntakin?"

This image is from: http://www.zerochan.net/174752#full